13/01/2018 Homoseksuaalit miehet 0

helsinki homoseksuaaliseen sex runkkaus vinkit

Ensin verikokeeseen, tulosten jälkeen viikko odottelua voitaisiin sitten tehdä uusi ajanvaraus. Ykkösmies pisti ponnekkaasti vastaan, ja sai sovittua, että seuraava aika hoidetaan puhelimitse; keskustelu verikokeitten tuloksista hoituisi hyvin myös ilman fyysistä lähikontaktia. Lääkäri myöntyi myös määräämään testosteronia joko pillereinä tai voiteena heti keskustelun jälkeen, mikäli kokeitten tulokset puoltaisivat liian alhaisia testosteroniarvoja.

Muuten oltaisiin taas jouduttu odottelemaan muutama kuukausi lisää sovitun ajan saapumista. Ihmetellä täytyy, miksei urologi voinut soittaa - tai delegoida jotain muuta henkilökunnasta soittamaan - että ei tarvitse tulla ennen kuin verikokeissa näkyy muutakin kuin aamupalaksi nautittu greipinpuolikas. Ne tulokset kun olivat tosiaan tiedossa jo sen puolitoista kuukautta takaperin. Toisaalta taas, miksipä niitä turhaan etukäteen katselisi, ehtiihän sitä sittenkin kun potilaalle varattu aika koittaa, ja tämä on varta vasten ottanut töistäkin erikseen vapaaksi.

Alkaa vähän ahdistaa tämä ajanvarausbyrokratia. Luulisi, että terveydenhuollon rattaat rullaisivat edes vähän nopeammin kuin puoli vuotta sitten kuolleen hamsterin juoksupyörä. Juuri edellisessa postauksessa uhoamani optimismi "en anna periksi, en halua luovuttaa" hävisi turhautumiselle. Minä en jaksa enää odottaa, että elämäni valuu hukkaan. En jaksa uskoa ja toivoa, että joskus vielä kaikki kääntyy hyväksi; enkä edes tiedä, mitä odotan — ihmettäkö?

En jaksa enää olla surullinen, tuntea oloani torjutuksi ja epäseksikkääksi epänaiseksi päivistä viikkoihin, viikoista kuukausiin; kohta kuukausista vuosiin. Elän elämäni parasta aikaa.

Ja jos eläisin sitä, kuten yleinen moraali sanelee, eläisin sitä selibaatissa. Mitä, jos hormonihoidot eivät autakaan? Mitä, jos en enää koskaan saa seksiä kotona? Kuinka paljon kärsivällisyyttä vaimolta vaaditaan? Kuinka kauan aikaa minun pitää vielä antaa? Mitä jos marssisitte yksityiselle? Ei se varmaan kuitenkaan ole rahasta kiinni.

Luulisi siellä pyörien pyörivän nopeampaa. Koskaan en oo naimisissa ollut, mutta seksittömässä suhteessa kyllä. Ei sitä kukaan siinä mielessä elossa oleva loputtomiin kestä, vaikka kuinka rakastaa. Toivottavasti saatte asian kuntoon. Ainakin mies on valmis selvittämään syitä.

Pieni lohtu, mutta jotain kumminkin. Nimimerkillä tiedän miltä tuntuu itkeä kylppärissä vesihanan katveessa, korsetissa ja sukkanauhoissa itseään moittien, vaikka tietää sen turhaksi. Mulla on ollut ihan sama kokemus. Voi sitä romantiikan määrää, kyllä oli voittajafiilis. Ei tätä nyt voi ottaa. Jos ei, niin luulisitko hänen hyväksyvän? Onko syy ollut vain seksivaje kotona vai oletko sorttia vaihtelunhaluinen? Ei tiedä, mutta luulisin "hyväksyvän" siis siinä mielessä, että tuskin haluaisi erota.

Uskon, että ymmärtäisi, vaikka kyllähän se häntä tietysti loukkaisi. Olen kyllä sorttia vaihtelunhaluinenkin, mutta seksin ulkoistamisen syynä on puhtaasti seksittömyys kotona.

Jos saisin edes pari-kolmekin kertaa kuussa tämä on siis puoleltani kompromissi, mieluiten päivittäin kiitos , voisin aivan hyvin elää monogamisessa suhteessa. Teillä täytyy olla todella hyvä suhde, onnittelut siitä! Muussa tapauksessa nimittäin luulisi turhautumisesi olevan liian suuri, kun olisit valmis tyytymään seksiin muutaman kerran kuukaudessa, vaikka itse haluaisit sitä mieluiten joka päivä.

Seksuaalisten halujen yhteensopivuus on minusta hyvin oleellista. Itse olen "joutunut" jättämään muuten kaikin puolin hyvän miehen, koska meillä oli seksiä kerran viikossa. Se turhautti minua ja tiesin, että pitkällä tähtäimellä joko muutun pirun kireäksi tai ryhdyn pettämään enkä halunnut kumpaakaan.

Mieleeni tuli sellainenkin juttu, että mitäköhän se mahtaa tehdä miehesi itsetunnolle, jos hän tietää, että hän ei parhaimmillaankaan lähellekään yllä siihen määrään seksiä mitä sinä haluaisit. SE saattaisi olla hänelle jonkinlaisen terapian paikka. Yleensä kai miehet mittaavat miehisyyttään paljolti juuri seksuaalisuuden saralla.

Mä en oikein jaksa ymmärtää tätä sun "kuinka kauan pitää jaksaa odottaa, kärsiä, itkeä, elämä menee hukkkaan" virttä. Mitäpä jos kokeilisit te jotain toista tietä, asumuseroa tai jotain. Niin kauan kun olet tätä blogia kirjoittanut niin sama levy vaan pyörii. Voittehan te myöhemmin pysyä toistenne elämässä läsnä muillakin tavoin kuin parisuhteessa mikä ei selkeästi toimi.

Sitä vartenhan tämä blogi on, että voin tänne turhautumiani purkaa. On varmasti vaikeaa tajuta, miksi haluaisin valita seksittömän suhteen, mutta minä en halua olla olematta parisuhteessa aviomieheni kanssa.

Se ei vie minulta oikeutta valittaa ja itkeä niistä suhteen aspekteista, jotka eivät tällä hetkellä toimi. Jos kyseessä olisi ollut julkinen puoli, niin olisin tullut valistamaan, että ei, lääkärillä ei todellakaan ole mahdollisuutta tarkistaa joka potilaan labratuloksia ja näytteiden ottoaikaa ennen vastaanottoa jos ei ole itse potilasta kokeisiin ohjannut, ei vastuu ohjeistuksessa myöskään ole lääkärillä. Jos itse tekee lähetteen, toki on suotavaa antaa myös ne ohjeet ja haluttomuus ei tosiaan ole kiireellinen tai edes puolikiireellinen asia, jos mietitään vaikka urologisia syöpäpotilaita, vaikka se turhauttaakin.

Ehkä vaikka vaihdatte urologia? Kyllä yleensä aikoja ja palvelualttiutta löytyy vähän enemmän jos potilas maksaa hoitonsa itse, ihan siksi, ettei siellä ole sitä kunnallisen puolen potilasmassaa ja priorisointitarvetta niin valtavana. Niin, kyllähän tajuan ettei asia ole "aikuisten oikeasti" kiireellinen. On vaan niin vaikeaa pysyä kärsivällisenä, kun matka on ollut jo niin pitkä. Puhuttiin itseasiassa juuri eilen, että ehkä pitää vaihtaa lääkäriä.

Tästä jäi vähän huonot fiilikset. Joo, terapiaan ei mies halua lähteä. Suljetaan nyt ensin nämä fysiologiset vaivat uniapnea, matala testosteronitaso pois. Jos sen jälkeenkään ei homma niin kutsutusti skulaa, niin sitten varmaan harkitsee uudelleen.

Tämä nyt ei koske vain sinun miestäsi, vaan ihan miehiä ylensä, mutta minkä hemmetin takia se terapeutille meno on niille niin vaikeaa? Mieluummin kärvistellään ja ihmetellään kun hommat ei skulaa.

Eikös niiden pitänyt olla se looginen ja ratkaisukeskeinen sukupuoli? Olen itse järkeillyt tämän niin, että nimenomaan miehille kynnys seksuaali terapiaan menosta on korkea, koska miesten odotetaan itseisarvoisesti olevan maskuliinisiä ja kyltymättömiä seksipetoja, joilla ei koskaan tule olla mitään ongelmia viisarinsa kanssa.

On siis henkilökohtainen tappio miehenä myöntää ulkopuolisille, että näin ei aina olekaan. Ja sanon "miesten odotetaan"; tarkoitan tällä, että miehet olettavat, että tätä odotetaan: Älä heitä vielä toivoa kaivoon! Hoidot voi tepsiä, hormoneilla on niiin iso osa siinä miten meidän keho toimii. Ehkä vastauksena siihen kauanko pitää odottaa, voisi miettiä että kauanko haluaisit että miehesi odottaisi, jos ongelma olisi sinussa? Minulla ei tuohon itseasiassa näin suoralta kädeltä ole edes antaa vastausta Jos teille on mahdollista niin ottakaa ihmeessä yhteyttä Juhana Pihaan.

Hänellä on vastaanotto Mehiläisessä; Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Googlettamalla löytyy hänestä ja toimintaperiaatteistaan, kokemuksestaan jne. Auttoi miestäni vastaavassa tilanteessa ja ennenkaikkea sai mieheni tajuamaan aikas suorapuheisella tavalla, että tämä koskettaa myös MINUA…. Omasta taustasta sen verran, että aviokilometrejä takana on 16, kaksi lasta ja ikää Tunnistan itseni teksteistäsi vähän liiankin kipeästi… Ja tosiaan en minäkään halua hylätä kertakaikkisen ihanaa parisuhdetta seksiongelman vuoksi, vaikka hyvin vaikeaa se onkin kestää.

Matkanvarrella on tullut myös huomattua, että en ole ainoa joka siitä kärsii.. Mieheni ei vain ole yhtä avoin asiasta kuin väittää olevansa tai antaa keskusteluissa ymmärtää. Hänkin on kärsinyt hiljaa ja pelännyt menettävänsä minut. Toista ei kuitenkaan tunne niin hyvin kuin luulisi-tässä onoppinut niin itsestään kuin elämänkumppanistaankin uusia puolia!

Kiitos kun kerroit omista kokemuksistasi Anna. Ykkösmies on itseasiassa mulle ihan suoraan sanonutkin, että pelkää menettävänsä minut - mutta on yleensä kanssa tuommoista hiljaa kärsivää tyyppiä. Okei,sanon heti kättelyssä että sun tilanteesta ei ole kokemusta,että johtuu ehkä siitäkin,mut en vaan ihan ymmärrä tota "elämä valuu hukkaan" shaibaa. Itsekkin oot useesti hehkuttanu kuinka teillä kaikilla muilla osa-alueilla on asiat hyvin,sulla on hyvä työ,oot ilmeisesti ihan suht tervekkin ihminen, ja silti tää yks asia pilaa sun elämän?

D Kaikkea ei vaan voi saada,kukaan. Kyllä minun mielestä vakituisessa parisuhteessa on oikeus saada seksiä edes joskus, ellei siitä erikseen ole etukäteen toisin sovittu. Yritä asettaa itsesi tilanteeseen, jossa rakastamasi ihminen ei koe mitään seksuaalista halua sinua kohtaan. Kyse ei ole vain itse fyysisestä aktista, vaan tilanne syö koko parisuhdetta; sillä se on aika tehokas keino torpata toisen itsetunto, jopa koko sukupuolisuus, aika tehokkaasti.

En minä kaikkea halua, vaan ainakin vähän suhteen joka osa-alueelta. Mutta kyllä sen hyvän tyypinkin kanssa pitää edes joskus seksiä olla. Mutta pistetäänpä tosiaan sen piikkiin, että sulla ei ole kokemusta tästä tilanteesta, kuten itsekin sanoit.

Mä taas todellakin ymmärrän tuon "Elämä valuu hukkaan" -shaiban. Ja juurikin koska omakohtaista kokemusta on. Takana 10 vuoden "hyvä" parisuhde, jossa seksi aluksi toimi oikein kivasti, mutta viiden vuoden jälkeen loppui kokonaan. Mies ei suostunut puhumaan koko asiasta, ei lääkärille.. Jatkuvien torjuntojen Sorry, mut mä oon tosi väsynyt jälkeen lopetin aloitteet minäkin, koska tosiaankaan ei enää itsetunto niitä kestänyt. Kosketusta oli toki muuten, kuten halailuja ja pikkupusuja.

Mutta eihän ne mihinkään riittäneet. Mies pakeni töihin, vaimolle ei juuri aikaa riittänyt, lopulta ollenkaan. Muutamien seikkailujen, tuloksettomien keskustelujen, erilleen muuton jälkeen erottiin sitten ihan oikeasti.

Koska todellakin ajattelin, että mun ainutkertainen elämäni kuluu hukkaan. En saa olla kokonainen. Erilleen muuton piti olla se viimeinen herätys miehelle, että jotain pitäisi tehdä. Ja sit tapasin tämän nykyiseni ja voin kertoa että peitot heiluu tiheeseen tahtiin.

Ja mä olen niiiiin onnellinen, että tätä on vaikeeta edes tajuta. Joo, itsekin olisin jo varmasti heittänyt kinttaat nurkkaan, ellei miehellä olisi oikeasti halua tehdä jotain asian eteen. Eli ymmärrän valintasi hyvin On se joskus ollut itselläkin mielessä, mutta en vaan usko löytäväni koskaan enää yhtä mainiota mätsiä.

Ja kyllä mä vielä jaksan uskoa, että tulevaisuudessa on edessä parempaa seksiä. Mä kyllä ymmärrän hyvin tuon "elämä valuu hukkaan" -fiiliksen. Sama tunne häivähtää joskus minullakin, vaikka olen vain "pienessä puutteessa".

Lisäks näen aina punaista, kun joku käyttää sanontaa "kaikkea ei voi saada". Sanonnalla tuntuu olevan yleensä tarkoitus lannistaa ja vähätellä yksilön toiveita.

Älköön kukaan tulko ainakaan minulle kertomaan mitä voin saada ja mitä en. Minä haluan kaiken ja minulla on kaiken haluamiseen täysi oikeus, sain tai en. Harvat asiat oikeasti sulkevat toisiaan pois, jollei niitä sitten itse sulje. Jes, lähdenpä tästä syömään kakkua ja säästämään sen! Siitä kun ei ole haittaa. Tosin testosteroniarvoja mitattaessa muistelisin, että siinä oli joku aikaraja mihin kellonaikaan mennessä näyte pitää antaa.

Eli jos lääkäri laittoi uuden lähetteen, kaikki näytteenottoon liittyvät asiat kannattaa kysyä labra-aikaa varatessa. Yleensä siellä tiedetään paremmin kuin lääkärit. Ja jos ajanvaraaja ei tiedä, jättäkää soittopyyntö, jotta labrasta otetaan teihin päin yhteyttä. Tällä viisiin saa tietoa ja ei tule turhia käyntejä jotka yksityisellä saattaa maksaa melkoisesti.. Tarvittaessa vaihtakaa palveluntarjoajaa jos teillä päin on muitakin yksityisvastaanottoja.

En kyllä pitänyt teitä tyhminä, ihan tuollainen yleisohje tiedoksi muillekin jos on jäänyt asia epäselväksi. Taisi tulla selkärangasta, aikoja varatessa kun on tietyt ohjeet minkä mukaan mennään. Kertomuksessasi on paljon epäilyttävää, mm. Miten testi sovittiin jo ennen urologin tapaamista? Yleensä, käsitän, urologit tutkivat kattavasti miehen haluttomuutta, ei ne jää jumiin pelkkään hormonitasoon. Mutta en tiedä, en ole mies. Eikös Ykkösmiehen seksihalut päättynyt lopullisesti hetkeen, kun sinä lopetit ehkäisyn?

Edellinen ketju Seuraava ketju. Onko oma käsi lähinnä? Tämä käsinkosketeltava aihe sopii hetkeen kuin hetkeen. Aihetta on sivuttu silloin tällöin useammassakin ketjussa mutta oman muistikuvani mukaan aiheelle varsinaisesti nimettyä ketjua ei ole Jatkoaikaan perustettu, ei ennen kuin nyt.

Niin, ketjuhan käsittelee masturbointia. Kysymys on hyvin yksinkertainen, masturboitko ja kuinka usein? Jottei kysymys olisi liian yksiselitteinen niin hajotan vastausvahtoehdot muutamaan, käyn ne seuraavaksi lyhyelti läpi. Kyllä, usein eli vähintäänkin kerran viikossa. Kyllä, en kuitenkaan viikoittain mutta masturbointini on säännöllistä. En ole masturboinut viimeisen puolen vuoden aikana. En ole masturboinut koskaan. Jokaisella lienee mielipiteensä masturboinnista ja sen ihanuudesta tai siihen liittyvistä negatiivisista tuntemuksista.

Aihe on eräällä tapaa hyvinkin henkilökohtainen joten en ihmettele jollei ketjuun kovinkaan montaa kirjallista viestiä ilmaannu mutta lukisin mielusti mielipiteitä niin puolesta kuin vastaakin.

Onko jonkun mielestä masturbointi syntiä, ja jos on niin miksi? Tietty tämä vaihtelee, toisinaan siihen on kiivaampikin tarve mutta tällä nimenomaisella hetkellä suurta pakottavaa tarvetta useammalle kerralle viikossa suoritettavalle masturbaatiohetkelle ei ole. Kyllähän sitä aina välillä tulee nyrkkikyllikillä käytyä. No sehän tietenkin riippuu tasan siitä, kuinka sitä ihteensä on saatavilla.

Mikäli pimperon suhteen näyttää heikommalta, tulee nyrkkiä käytettyä useamminkin kuin kerran viikossa. Luin Duodecimista, että masturbointi vähentää riskiä sairastua eturauhassyöpään. Varsinkin jääkiekkokauden alkaessa taas hitsaaminen yleistyy ja minut voi nähdä kesken erän "menossa puuteroimaan".

Niin ja koska olen naughty boy, äänestin vaihtoehtoa 4. Pikku Myy Jäsen Suosikkijoukkue: Pikku Myy , Ted Raikas Jäsen Suosikkijoukkue: Kai sitä voisi tähän vastata.

Ei ole ainakaan minulla mitään syytä väittää ettenkö masturbointia olisi harrastellut. Se, kuinka usein sitten vähän vaihtelee. Joskus on mennyt parikin viikkoa ilman ja sitten taas viikossa jokaisena päivänä useammankin kerran. Menee kuitenkin varmaankin tuohon vaihtoehtoon 1. Minään syntinä en tuota asiaa pidä, kun en siinä tapahtumana edes juuri näe mitään erityisempää eroa tavallisen aktin kanssa. Samat tapahtumat siinä käy kehon läpi, oli se tappi sitten kädessä tai jossain rei'ässä.

Lisäksi en syntiin usko muutenkaan, kun en ole kristitty enkä muunkaan uskon tunnustaja, joka mieltää moiset ihan normaalit ihmisen tarpeet likaiseksi synniksi.

Seksuaalisen tyydytyksen tarve nyt on ihan yhtä normaalia kuin nälkä, jano ja paskahätä. Muutamaan ihmiseen olen ihan elävässä elämässäni törmännyt, kenen kanssa tästä aiheesta ihan asiallisesti jopa puhua ilman turhia kiusaantumisia. Jopa naisia, sillä en ainakaan itse rupea kiimaisena pervona utelemaan naisen itsetyydytystavoista ja yksityiskohdista, vaan ihan asiallisesti suhtaudun tämän puheisiin ja tarpeen tullessa puhun itse, jos kiinnostaa.

Uskoisin että suhtautumalla järkevästi asiaan, kenties toiset uskaltavatkin puhua, myös naiset joille asiasta puhuminen miehille voi olla hankalaakin. Mielestäni miehillä ja naisilla on paljon hyötyä kuulla toisen tavoista, auttaa varmasti sänkypuuhissakin. Ei siis ongelma minulle.

Jos joku kuitenkin kiusaantuu asiasta, niin en sitten puhu. Sitä paitsi miehet tuntuvat yleensä juuri tämän runkkaamishomman ottaa vitsinä, asiana josta voi ainoastaan laskea leikkiä. Ei missään tapauksessa puhua vakavuudella. Onneksi poikkeuksiakin on asiaan. Itse en oikein usko että ihminen edes pystyy olemaan masturboimatta, eli selibaatti on kyllä täysi kupla. Naisista tosin en tiedä, olen käsittänyt ja kuullutkin että naisista jotkut eivät yksinkertaisesti koe tuota itsetyydystä kovinkaan miellyttäväksi tai saisi siitä juuri fiiliksiä, joten eivät sitä tee, vai eivätkö vain tahdo kertoa?

Uskoisin että tälläisetkin silti ovat sitä kokeilleet. Miesten kohdalla taas olisin todella äimistynyt jos joku aikuisiässä oleva väittäisi pokkana ettei ole oman käden onneen kertaakaan turvautunut.

En vaan voi pitää sitä miehen kohdalla mahdollisena. Jos ihminen on sinut seksuaalisuutensa kanssa, niin varmasti masturbointi on ihan miellyttävä juttu kauttaaltaan ja siitä nauttii. Eikä se kyllä huonoa "kuivaharjoitteluakaan" ole ns. Ted Raikas , Jotkut munkit ihan oikeastikin elivät täydessä selibaatissa, mutta ilmeisesti tämä aiheutti sitten tietynlaista "yliherkkyyttä" ts.

Sitten kun usko oli kehittynyt korkeammalle asteelle ja maalliset himot aikalailla unohtuneet niin selibaatistakin tuli totta.

.

Erotiikka kuopio homo alastonsuomessa

Helsinki homoseksuaaliseen sex runkkaus vinkit

Mitä, jos en enää koskaan saa seksiä kotona? Kuinka paljon kärsivällisyyttä vaimolta vaaditaan? Kuinka kauan aikaa minun pitää vielä antaa? Mitä jos marssisitte yksityiselle? Ei se varmaan kuitenkaan ole rahasta kiinni. Luulisi siellä pyörien pyörivän nopeampaa. Koskaan en oo naimisissa ollut, mutta seksittömässä suhteessa kyllä. Ei sitä kukaan siinä mielessä elossa oleva loputtomiin kestä, vaikka kuinka rakastaa.

Toivottavasti saatte asian kuntoon. Ainakin mies on valmis selvittämään syitä. Pieni lohtu, mutta jotain kumminkin. Nimimerkillä tiedän miltä tuntuu itkeä kylppärissä vesihanan katveessa, korsetissa ja sukkanauhoissa itseään moittien, vaikka tietää sen turhaksi.

Mulla on ollut ihan sama kokemus. Voi sitä romantiikan määrää, kyllä oli voittajafiilis. Ei tätä nyt voi ottaa. Jos ei, niin luulisitko hänen hyväksyvän? Onko syy ollut vain seksivaje kotona vai oletko sorttia vaihtelunhaluinen? Ei tiedä, mutta luulisin "hyväksyvän" siis siinä mielessä, että tuskin haluaisi erota. Uskon, että ymmärtäisi, vaikka kyllähän se häntä tietysti loukkaisi.

Olen kyllä sorttia vaihtelunhaluinenkin, mutta seksin ulkoistamisen syynä on puhtaasti seksittömyys kotona. Jos saisin edes pari-kolmekin kertaa kuussa tämä on siis puoleltani kompromissi, mieluiten päivittäin kiitos , voisin aivan hyvin elää monogamisessa suhteessa.

Teillä täytyy olla todella hyvä suhde, onnittelut siitä! Muussa tapauksessa nimittäin luulisi turhautumisesi olevan liian suuri, kun olisit valmis tyytymään seksiin muutaman kerran kuukaudessa, vaikka itse haluaisit sitä mieluiten joka päivä. Seksuaalisten halujen yhteensopivuus on minusta hyvin oleellista.

Itse olen "joutunut" jättämään muuten kaikin puolin hyvän miehen, koska meillä oli seksiä kerran viikossa. Se turhautti minua ja tiesin, että pitkällä tähtäimellä joko muutun pirun kireäksi tai ryhdyn pettämään enkä halunnut kumpaakaan. Mieleeni tuli sellainenkin juttu, että mitäköhän se mahtaa tehdä miehesi itsetunnolle, jos hän tietää, että hän ei parhaimmillaankaan lähellekään yllä siihen määrään seksiä mitä sinä haluaisit.

SE saattaisi olla hänelle jonkinlaisen terapian paikka. Yleensä kai miehet mittaavat miehisyyttään paljolti juuri seksuaalisuuden saralla. Mä en oikein jaksa ymmärtää tätä sun "kuinka kauan pitää jaksaa odottaa, kärsiä, itkeä, elämä menee hukkkaan" virttä. Mitäpä jos kokeilisit te jotain toista tietä, asumuseroa tai jotain.

Niin kauan kun olet tätä blogia kirjoittanut niin sama levy vaan pyörii. Voittehan te myöhemmin pysyä toistenne elämässä läsnä muillakin tavoin kuin parisuhteessa mikä ei selkeästi toimi.

Sitä vartenhan tämä blogi on, että voin tänne turhautumiani purkaa. On varmasti vaikeaa tajuta, miksi haluaisin valita seksittömän suhteen, mutta minä en halua olla olematta parisuhteessa aviomieheni kanssa.

Se ei vie minulta oikeutta valittaa ja itkeä niistä suhteen aspekteista, jotka eivät tällä hetkellä toimi. Jos kyseessä olisi ollut julkinen puoli, niin olisin tullut valistamaan, että ei, lääkärillä ei todellakaan ole mahdollisuutta tarkistaa joka potilaan labratuloksia ja näytteiden ottoaikaa ennen vastaanottoa jos ei ole itse potilasta kokeisiin ohjannut, ei vastuu ohjeistuksessa myöskään ole lääkärillä.

Jos itse tekee lähetteen, toki on suotavaa antaa myös ne ohjeet ja haluttomuus ei tosiaan ole kiireellinen tai edes puolikiireellinen asia, jos mietitään vaikka urologisia syöpäpotilaita, vaikka se turhauttaakin. Ehkä vaikka vaihdatte urologia? Kyllä yleensä aikoja ja palvelualttiutta löytyy vähän enemmän jos potilas maksaa hoitonsa itse, ihan siksi, ettei siellä ole sitä kunnallisen puolen potilasmassaa ja priorisointitarvetta niin valtavana.

Niin, kyllähän tajuan ettei asia ole "aikuisten oikeasti" kiireellinen. On vaan niin vaikeaa pysyä kärsivällisenä, kun matka on ollut jo niin pitkä. Puhuttiin itseasiassa juuri eilen, että ehkä pitää vaihtaa lääkäriä.

Tästä jäi vähän huonot fiilikset. Joo, terapiaan ei mies halua lähteä. Suljetaan nyt ensin nämä fysiologiset vaivat uniapnea, matala testosteronitaso pois. Jos sen jälkeenkään ei homma niin kutsutusti skulaa, niin sitten varmaan harkitsee uudelleen.

Tämä nyt ei koske vain sinun miestäsi, vaan ihan miehiä ylensä, mutta minkä hemmetin takia se terapeutille meno on niille niin vaikeaa? Mieluummin kärvistellään ja ihmetellään kun hommat ei skulaa.

Eikös niiden pitänyt olla se looginen ja ratkaisukeskeinen sukupuoli? Olen itse järkeillyt tämän niin, että nimenomaan miehille kynnys seksuaali terapiaan menosta on korkea, koska miesten odotetaan itseisarvoisesti olevan maskuliinisiä ja kyltymättömiä seksipetoja, joilla ei koskaan tule olla mitään ongelmia viisarinsa kanssa.

On siis henkilökohtainen tappio miehenä myöntää ulkopuolisille, että näin ei aina olekaan. Ja sanon "miesten odotetaan"; tarkoitan tällä, että miehet olettavat, että tätä odotetaan: Älä heitä vielä toivoa kaivoon! Hoidot voi tepsiä, hormoneilla on niiin iso osa siinä miten meidän keho toimii. Ehkä vastauksena siihen kauanko pitää odottaa, voisi miettiä että kauanko haluaisit että miehesi odottaisi, jos ongelma olisi sinussa? Minulla ei tuohon itseasiassa näin suoralta kädeltä ole edes antaa vastausta Jos teille on mahdollista niin ottakaa ihmeessä yhteyttä Juhana Pihaan.

Hänellä on vastaanotto Mehiläisessä; Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Googlettamalla löytyy hänestä ja toimintaperiaatteistaan, kokemuksestaan jne. Auttoi miestäni vastaavassa tilanteessa ja ennenkaikkea sai mieheni tajuamaan aikas suorapuheisella tavalla, että tämä koskettaa myös MINUA….

Omasta taustasta sen verran, että aviokilometrejä takana on 16, kaksi lasta ja ikää Tunnistan itseni teksteistäsi vähän liiankin kipeästi… Ja tosiaan en minäkään halua hylätä kertakaikkisen ihanaa parisuhdetta seksiongelman vuoksi, vaikka hyvin vaikeaa se onkin kestää. Matkanvarrella on tullut myös huomattua, että en ole ainoa joka siitä kärsii..

Mieheni ei vain ole yhtä avoin asiasta kuin väittää olevansa tai antaa keskusteluissa ymmärtää. Hänkin on kärsinyt hiljaa ja pelännyt menettävänsä minut. Toista ei kuitenkaan tunne niin hyvin kuin luulisi-tässä onoppinut niin itsestään kuin elämänkumppanistaankin uusia puolia! Kiitos kun kerroit omista kokemuksistasi Anna. Ykkösmies on itseasiassa mulle ihan suoraan sanonutkin, että pelkää menettävänsä minut - mutta on yleensä kanssa tuommoista hiljaa kärsivää tyyppiä.

Okei,sanon heti kättelyssä että sun tilanteesta ei ole kokemusta,että johtuu ehkä siitäkin,mut en vaan ihan ymmärrä tota "elämä valuu hukkaan" shaibaa. Itsekkin oot useesti hehkuttanu kuinka teillä kaikilla muilla osa-alueilla on asiat hyvin,sulla on hyvä työ,oot ilmeisesti ihan suht tervekkin ihminen, ja silti tää yks asia pilaa sun elämän? D Kaikkea ei vaan voi saada,kukaan. Kyllä minun mielestä vakituisessa parisuhteessa on oikeus saada seksiä edes joskus, ellei siitä erikseen ole etukäteen toisin sovittu.

Yritä asettaa itsesi tilanteeseen, jossa rakastamasi ihminen ei koe mitään seksuaalista halua sinua kohtaan. Kyse ei ole vain itse fyysisestä aktista, vaan tilanne syö koko parisuhdetta; sillä se on aika tehokas keino torpata toisen itsetunto, jopa koko sukupuolisuus, aika tehokkaasti.

En minä kaikkea halua, vaan ainakin vähän suhteen joka osa-alueelta. Mutta kyllä sen hyvän tyypinkin kanssa pitää edes joskus seksiä olla.

Mutta pistetäänpä tosiaan sen piikkiin, että sulla ei ole kokemusta tästä tilanteesta, kuten itsekin sanoit. Mä taas todellakin ymmärrän tuon "Elämä valuu hukkaan" -shaiban. Ja juurikin koska omakohtaista kokemusta on. Takana 10 vuoden "hyvä" parisuhde, jossa seksi aluksi toimi oikein kivasti, mutta viiden vuoden jälkeen loppui kokonaan. Mies ei suostunut puhumaan koko asiasta, ei lääkärille.. Jatkuvien torjuntojen Sorry, mut mä oon tosi väsynyt jälkeen lopetin aloitteet minäkin, koska tosiaankaan ei enää itsetunto niitä kestänyt.

Kosketusta oli toki muuten, kuten halailuja ja pikkupusuja. Mutta eihän ne mihinkään riittäneet. Mies pakeni töihin, vaimolle ei juuri aikaa riittänyt, lopulta ollenkaan. Muutamien seikkailujen, tuloksettomien keskustelujen, erilleen muuton jälkeen erottiin sitten ihan oikeasti. Koska todellakin ajattelin, että mun ainutkertainen elämäni kuluu hukkaan.

En saa olla kokonainen. Erilleen muuton piti olla se viimeinen herätys miehelle, että jotain pitäisi tehdä. Ja sit tapasin tämän nykyiseni ja voin kertoa että peitot heiluu tiheeseen tahtiin. Ja mä olen niiiiin onnellinen, että tätä on vaikeeta edes tajuta. Joo, itsekin olisin jo varmasti heittänyt kinttaat nurkkaan, ellei miehellä olisi oikeasti halua tehdä jotain asian eteen. Eli ymmärrän valintasi hyvin On se joskus ollut itselläkin mielessä, mutta en vaan usko löytäväni koskaan enää yhtä mainiota mätsiä.

Ja kyllä mä vielä jaksan uskoa, että tulevaisuudessa on edessä parempaa seksiä. Mä kyllä ymmärrän hyvin tuon "elämä valuu hukkaan" -fiiliksen. Sama tunne häivähtää joskus minullakin, vaikka olen vain "pienessä puutteessa". Lisäks näen aina punaista, kun joku käyttää sanontaa "kaikkea ei voi saada". Sanonnalla tuntuu olevan yleensä tarkoitus lannistaa ja vähätellä yksilön toiveita. Älköön kukaan tulko ainakaan minulle kertomaan mitä voin saada ja mitä en. Minä haluan kaiken ja minulla on kaiken haluamiseen täysi oikeus, sain tai en.

Harvat asiat oikeasti sulkevat toisiaan pois, jollei niitä sitten itse sulje. Jes, lähdenpä tästä syömään kakkua ja säästämään sen! Siitä kun ei ole haittaa. Tosin testosteroniarvoja mitattaessa muistelisin, että siinä oli joku aikaraja mihin kellonaikaan mennessä näyte pitää antaa. Eli jos lääkäri laittoi uuden lähetteen, kaikki näytteenottoon liittyvät asiat kannattaa kysyä labra-aikaa varatessa. Yleensä siellä tiedetään paremmin kuin lääkärit. Ja jos ajanvaraaja ei tiedä, jättäkää soittopyyntö, jotta labrasta otetaan teihin päin yhteyttä.

Tällä viisiin saa tietoa ja ei tule turhia käyntejä jotka yksityisellä saattaa maksaa melkoisesti.. Tarvittaessa vaihtakaa palveluntarjoajaa jos teillä päin on muitakin yksityisvastaanottoja. En kyllä pitänyt teitä tyhminä, ihan tuollainen yleisohje tiedoksi muillekin jos on jäänyt asia epäselväksi.

Taisi tulla selkärangasta, aikoja varatessa kun on tietyt ohjeet minkä mukaan mennään. Kertomuksessasi on paljon epäilyttävää, mm. Miten testi sovittiin jo ennen urologin tapaamista? Yleensä, käsitän, urologit tutkivat kattavasti miehen haluttomuutta, ei ne jää jumiin pelkkään hormonitasoon. Mutta en tiedä, en ole mies. Eikös Ykkösmiehen seksihalut päättynyt lopullisesti hetkeen, kun sinä lopetit ehkäisyn? Ja hänhän petti ensin, sinä sen jälkeen? Jos et itse todistanut urologikäyntiä, tuli vaan mieleen, että nyt on Ykkösmiehen vuoro vedättää sinua.

No, valehtelu on oma valintasi, omassa liitossasi. Sitä saa mitä tilaa. Vuoroin vieraissa ja vuoroin vedätetään. Ja interwebsin syövereistä, virtuaalisen kiven alta, jälleen yksi sherlockholmes ryömii esille.

En ole lukenut jokaista postaustasi, mutta muistelisin sun jo aiemmin kertoneen miehesi lievästi alakantissa olevista testosteroniarvoista. Onko ne siis mitattu jo kerran aiemmin vai muistelenko nyt jotain spekulointejasi? Salaliitoteoriat sikseen, mut ihmettelen suuresti, jos miehesi menee haluttomuuden takia urologille ja ainoa suoritettava tutkimus on testosteronitasojen mittaus. Yksi tuo on erinomainen syy vaihtaa lääkäriä! Kuulostaa toki siltä, että sekä sinä että miehesi toivoisitte ongelmaan yksinkertaista lääketieteellistä ratkaisua, joka hoituisi pistoksilla tai pillereillä.

Vaikka useimmiten haluttomuus on huomattavasti monimutkaisempi juttu ja vaatii hoidoksi muutakin kuin pistoksia. Stereotyyppiset käsitykset miehen seksuaalisesta halusta ja tarpeista edesauttavat hiljaisuutta tämän aiheen ympärillä. Erään arvion mukaan seksuaalisesta haluttomuudesta kärsiviä miehiä on n. Miehen seksuaalinen halukkuus on varsin herkkä häiriintymään tunne-elämän vaikeuksien, ylimääräisen työstressin tai taloudellisten huolien vuoksi. Esimerkiksi stressi lamauttaa halun seksiin, vaikka elimet vielä toimisivatkin ilman häiriöitä.

Se, kuinka usein sitten vähän vaihtelee. Joskus on mennyt parikin viikkoa ilman ja sitten taas viikossa jokaisena päivänä useammankin kerran. Menee kuitenkin varmaankin tuohon vaihtoehtoon 1. Minään syntinä en tuota asiaa pidä, kun en siinä tapahtumana edes juuri näe mitään erityisempää eroa tavallisen aktin kanssa.

Samat tapahtumat siinä käy kehon läpi, oli se tappi sitten kädessä tai jossain rei'ässä. Lisäksi en syntiin usko muutenkaan, kun en ole kristitty enkä muunkaan uskon tunnustaja, joka mieltää moiset ihan normaalit ihmisen tarpeet likaiseksi synniksi. Seksuaalisen tyydytyksen tarve nyt on ihan yhtä normaalia kuin nälkä, jano ja paskahätä. Muutamaan ihmiseen olen ihan elävässä elämässäni törmännyt, kenen kanssa tästä aiheesta ihan asiallisesti jopa puhua ilman turhia kiusaantumisia.

Jopa naisia, sillä en ainakaan itse rupea kiimaisena pervona utelemaan naisen itsetyydytystavoista ja yksityiskohdista, vaan ihan asiallisesti suhtaudun tämän puheisiin ja tarpeen tullessa puhun itse, jos kiinnostaa. Uskoisin että suhtautumalla järkevästi asiaan, kenties toiset uskaltavatkin puhua, myös naiset joille asiasta puhuminen miehille voi olla hankalaakin.

Mielestäni miehillä ja naisilla on paljon hyötyä kuulla toisen tavoista, auttaa varmasti sänkypuuhissakin. Ei siis ongelma minulle.

Jos joku kuitenkin kiusaantuu asiasta, niin en sitten puhu. Sitä paitsi miehet tuntuvat yleensä juuri tämän runkkaamishomman ottaa vitsinä, asiana josta voi ainoastaan laskea leikkiä. Ei missään tapauksessa puhua vakavuudella. Onneksi poikkeuksiakin on asiaan. Itse en oikein usko että ihminen edes pystyy olemaan masturboimatta, eli selibaatti on kyllä täysi kupla.

Naisista tosin en tiedä, olen käsittänyt ja kuullutkin että naisista jotkut eivät yksinkertaisesti koe tuota itsetyydystä kovinkaan miellyttäväksi tai saisi siitä juuri fiiliksiä, joten eivät sitä tee, vai eivätkö vain tahdo kertoa?

Uskoisin että tälläisetkin silti ovat sitä kokeilleet. Miesten kohdalla taas olisin todella äimistynyt jos joku aikuisiässä oleva väittäisi pokkana ettei ole oman käden onneen kertaakaan turvautunut. En vaan voi pitää sitä miehen kohdalla mahdollisena.

Jos ihminen on sinut seksuaalisuutensa kanssa, niin varmasti masturbointi on ihan miellyttävä juttu kauttaaltaan ja siitä nauttii.

Eikä se kyllä huonoa "kuivaharjoitteluakaan" ole ns. Ted Raikas , Jotkut munkit ihan oikeastikin elivät täydessä selibaatissa, mutta ilmeisesti tämä aiheutti sitten tietynlaista "yliherkkyyttä" ts. Sitten kun usko oli kehittynyt korkeammalle asteelle ja maalliset himot aikalailla unohtuneet niin selibaatistakin tuli totta.

Tiedä sitten minkälaisia vaurioita tuo aiheutti siemenkanaville, jotka saattoivat kuivua aika totaalisesti. Nykymaailmassa täysi selibaatti tuskin on mahdollista, koska erinäisiä virikkeitä on ympäristö täynnä.

Mutta tietenkin oikeanlaisella ideologialla fyysisetkin halut saa hiljennettyä. Masturboinnin peittelyynhän on pääasiassa vaikuttanut kirkko, joka pitkään on esittänyt masturbaatiota isompanakin syntinä Onanian tapaus tosin on varsin mielenkiintoinen ja jossain mielessä voisi sanoa, että naisten masturbointi on täysin ok, koska silloin "siemeniä ei lasketa maahan". Tämä peittelevä asenne on tietenkin sitten siirtynyt yhteiskuntaan ja toisaalta nykyään masturbointiin on siirretty se häviäjän leima, menestyjät naivat ja luuserit sitten masturboivat kotonaan tämä nyt lähinnä populaarikulttuurin pohjalta pääteltynä.

Tämä tietenkin sitten nostaa kynnystä puhua asioista, koska asian myöntäminen monessakin yhteydessä tulkittaisiin negatiiviseksi asiaksi.

Oikeastaan ainoastaan intissä muistan ihmisten puhuneen käteen vetämisestä edes jotenkun realistisesti, kun kenelläkään ei oikeastaan ollut toisia parempia mahdollisuuksia harrastaa seksiä jonkun toisen ihmisen kanssa. Masturbating and lovin´it "The only abnormal sex is the one you dont have. Hitto, nämä visailu-palstat eivät nappaa joten meinasi koko keskustelu jäädä näkemättä. Nyt Juhannuksen tietämillä kaverini kertoi että hänen tyttöystävänsä on ollut toisen vanhempansa luona ulkomailla jo jonkin aikaa.

Kaveri mietti että mitähän sinne äkkilähtö maksaisi joten ensireaktiona vihjasin hänelle että vähemmän kuin Mikadon keikka. Kaverini totesi naurahtaen että niinhän se on, mutta hieman asiaa mietittyäni lisäsin että hänenä suosisin kotimaista käsityötä. Siinä ei ainakaan laadussa tingitä: Ei siellä pojilla välttämättä paljoa ehdi pallit paisua, kunhan vaan pysyy valppaana niin on toosaa saatavilla" No niinhän ne kaikki puhuu, että sellaisia olisi, mutta en minä sellaisiin koskaan törmännyt: Okei, ehkä koulutushaarassa tuo naisvaltaisuus ei ole vielä ottanut tulta, mutta silti.

Voin sanoa aika varmasti, ettei kukaan omassa yksikössäni saanut intin aikana palveluksessa ollessaan, sen verran tarkkaan meidät pidettiin harjoituksissa erossa muista yksiköistä ja niissä olleista naisista. Tämä siis heijastui sitten siihen, että kaikki olivat aikalailla tasavertaisesti puutteessa, etenkin kun hyvin harvalla koksuporukan jäsenistä oli tyttöystävä lomilla odottamassa.

Tosin sitten voisi spekuloida sitä, aiheuttaako tuollainen tilanne suurempia paineita kuin se, että lomillakin oli tarjolla lähinnä oma käsi. Onko kerran viikossa usein? Olenko minä sitten jollain tavoin poikkeava, kun tuo kerran viikossa on minun mielestäni harvoin? Kuriositeettina täytyy mainita, että järjestimme kaverin kanssa lukioaikana vedon, jossa piti olla kuukausi runkkaamatta. Myös naisen kanssa sukupuolinen kanssakäyminen oli poissuljettu, vaikka siitä ei juuri silloin niin suurta vaaraa ollutkaan.

Panoksena oli kori vissyä. Voitin vedon kolmen viikon kohdalla, kun peliin tuli mustana hevosena nainen, joka vietteli kaverini. Suhteellisen nopeasti oli kuulemma homma hoitunut. Se täytyy kuitenkin sanoa, että tuo kolmiviikkoinenkin oli painajaismainen ajanjakso, enkä vastaavaan hulluuteen enää koskaan aio suostua.

Ja vielä on sanottava, etten koe olevani huono ihminen, vaikka mulla noita avioliiton ulkopuolisia suhteita olikin. Mieluummin kärvistellään ja ihmetellään kun hommat ei skulaa. Vaikka sitten siinä työtahdissa. Se turhautti minua ja tiesin, että pitkällä tähtäimellä joko muutun pirun kireäksi tai ryhdyn pettämään enkä halunnut kumpaakaan. Neuvoteltuani hetken heidän nettimarkkinoijansa kanssa tulimme siihen tulokseen, että jätettäisiin se rahallinen korvaus pois, ja että saisin valita sen asemesta heidän valikoimastaan jonkun kivan lelun, jota sitten voisin testata ja siitä raportoida. Seksiseuraa tampere sexsitreffit homoseksuaaliseen